Johtajan tärkein tehtävä on luottaa ja mahdollistaa merkityksellinen työ
Trustmary teamViimeksi muokattu: June 13th, 2024
Johtajan tärkein tehtävä on luottaa ja mahdollistaa merkityksellinen työ
Olen aina saanut olla töissä yrityksissä, joissa esimies on tehnyt selväksi työn tavoitteen, antanut työhön hyvän perehdytyksen ja tuen, minkä jälkeen olen saanut lähteä itsenäisesti toimimaan kohti tavoitetta. Ilman olotilaa, että joku seuraisi ja vahtisi jokaista liikettäni.
Olen saanut toimia omatoimisesti ja tulosvastuullisesti niin isän kanssa metsätöissä, mansikkamaalla rikkaruohoja kitkiessä, sahalla apumiehenä, kuorma-auton kuljettajana, armeijassa apukouluttajana kuin pääkaupunkiseudulla rakennusmiehenäkin. Minuun on luotettu ja olen kokenut ja nähnyt työni merkitykselliseksi: a) itselleni ja b) yhtiölle, jolle olen tehnyt töitä.
Kerronpa minulle merkityksellisimmän työkokemuksen.
Vuonna 2004 toimin apupoikana sahalla, sivukylällä Piehingissä Raahessa. Työt alkoivat aamulla kuudelta ja päättyivät kello 14. Otin vastaan höylästä tai sahasta ulos tulevaa 4-6 metristä puutavaraa ja pakkasin sen 3-4 kuution pakkauksiin. Työ oli fyysistä ja sahanpuruista. Laskin varvit ja laitoin sivuun vinot yksilöt.
Kun riittävä kuutiomäärä oli täynnä, suojasin ja sidoin paketin. Kuljetin sen ulos kuormaajalla ja joskus sain nostaa sen suoraan lastia odottavan rekka-auton kyytiin. Tehtäväni oli vastaanottaa päivän aikana 15-17 kuutiota puutavaraa ja pitää huoli, että sahuri sai keskittyä omaan rooliinsa. Pidin samalla silmällä jatkuvasti kasvavaa sahanpurukasaa, juoksin välillä lapioimassa purua hevosyrittäjän peräkärryyn ja huolehdin, että imuri ei pääse tukkeutumaan.
Tykkäsin työstä. Hain työtä myös seuraavana kesänä.
Seuraava kesä oli erilainen. Nuori sahayrittäjä oli talven aikana aloittanut uuden kapasiteetiltaan kymmenkertaisten tuotantolaitoksen rakentamisen Rautaruukin läheisyyteen Lapaluotoon. Vanha saha Piehingissä oli muuttumassa rakenteilla olevan kaivoksen toimitilaksi, mutta sen sahat olivat edelleen toimintakunnossa. Vanhat kokeneet sahurit olivat rakentamassa uutta laitosta ja ajamassa sisään uusia koneita. Yrittäjä kysyi, olisinko halukas pyörittämään valitsemani kaverin kanssa vanhaa Piehingin sahaa. Olin 17-vuotias, täynnä hyvää itseluottamusta ja koulun penkillä talvella tiivistettyä energiaa. Tietysti olin halukas!
Yrittäjän kanssa kertasimme tavoitteet: 15 kuutiota päivässä, hyvänä päivänä jopa 17 kuutiota, joka oli myös bonuspalkkaraja. Tuotanto tilausten mukaan, joko raaempaa puutavaraa Rautaruukille teräskelojen aluspuuksi tai höylätavaraa rakennustyömaille.
Sain kokeneen sahurin päivän mittaisen koulutuksen miehen kokoista terää pyörittävän sahan käyttöön. Työtä tehtiin koko kroppaa ja muutamaa vipua sekä jalkapoljinta käyttäen. Puutavaraa saapuisi Venäjältä rekoilla, kuljettajille pitäisi maksaa käteistä kouraan, että suostuvat avaamaan rekan kyljet purkamista varten. Seteleitä saisi hakea taukotilojen lipaston alalaatikosta. Työparikseni puutavaran vastaanottotehtäviin sain valita parhaan kaverini – samaan tehtävään, missä itse sain olla edellisenä kesänä. Minä osaisin kuulemma antaa siihen työhön perehdytyksen.
”Jos tulee ongelmia, niin soita minulle. Tulen sitten käymään. Tiedät tavoitteet – anna mennä. Se menee varmasti hyvin.”
Työt alkoivat ja ensimmäisenä itsenäisenä aamuna jännitti. Saavuimme sahalle kaverin kanssa hyvissä ajoin. Herätys oli ollut 5:15. Kesäkuun alussa oli Piehingssä aamulla lähes pakkasta, eikä avohalleissa ollut lämmitystä. Hengitys muuttui höyryksi, kun ensimmäistä rankaa käänsi käsin sahan metalliselle kuljetushihnalle.
Saha meni pari kertaa jumiin. Terää öljyttiin ja tutkittiin, mutta työt aina jatkuivat. Ensimmäinen valmis paketti hajosi, kun kuljettamani kuormaajan piikit katkaisivat metallisiteet. Se piti pinota uudestaan kasaan ja vei paljon ylimääräistä aikaa.
Venäläinen rekkamieskin saapui. Seisoi suu kiinni kädet puuskassa, kunnes sai 50 euroa käteistä. Sen jälkeen avasi rekan kyljet ja saimme purkaa jalostukseen tulevan puutavaran. Halusi myydä samalla tupakkakartonkeja, 15 euroa kappale.
Pärjäsimme hyvin. 15 kuutiota keskimäärin joka päivä jo ensimmäisenä viikkona. 17 kuutiota seuraavalla viikolla rikki ja 20 kuutiota jo kuukauden sisällä! Pidimme pidempiä taukoja, söimme hyvin. Joskus otimme päiväunet, kun puolessa päivässä oli jo 10 kuutiota täynnä. Välillä tulimme töihin aamuviideksi ja lähdimme pois yhdeltä. Olimme uimarannalla monta tuntia kavereita aikaisemmin.
Yrittäjä soitteli tasaisesti kuulumisia. Kysyi miten on mennyt ja tarvitsemmeko mitään? Onhan kaikki hyvin? Joskus iltapäivisin kävi katsomassa. Kiitteli hyvästä työstä ja toi Domino-keksejä taukotiloihin. Kahden viikon välein paperisena saatavalle palkkanauhalle ilmestyi pari kertaa yllätysbonus.
Pääsimme kesän aikana sahaamaan erikoispuutavaraakin: lattialankkuja ja terassin tolppia. Saimme mitat tekstiviestillä aamulla. Meihin luotettiin. Meitä arvostettiin. Loppuasiakas kiitteli noutaessaan työn jälkeä. Välillä tutkimme aikaisempien sahamiesten vanhoja kuutioraportteja taukotiloissa ja totesimme ääneen oman ylivoimaisuutemme sahureina.
Syksyä kohden kultakaivoslaiset lisääntyivät. Sahatoiminta siirrettäisiin kokonaan uusiin toimitiloihin Lapaluotoon ja Piehingin saha suljettaisiin. Meillä jatkui koulu.
Pääsemme yllättäviin paikkoihin, kun saamme itse valita reitin
Ihmiset ovat itsenäisiä. Haluamme tehdä itse päätöksiä. Emme usein edes usko ennen kuin itse koemme. Aika usein yksi rikkoutunut kantapää ei riitä, ellei se ole oma.
Jokainen on toista viisaampi jossakin asiassa. Usein useammassakin. Hyvä esimies tuntee tavoitteet ja osaa viestiä ne selvästi. Mutta hyvä esimies ei välttämättä ole paras ihminen kertomaan, miten tavoitteisiin päästään. Parasta toteutustapaa pitää etsiä jatkuvasti, virheiden ja rakentavan palautteen kautta.
Ilman tavoitetta emme ole myöskään koskaan perillä. Tarvitsemme vision omasta työstämme ja samalla tarvitsemme yhteisen vision: missä me olemme yhdessä huomenna, vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä.
Tarvitsemme myös oikeutuksen työllemme: mission. Kannustavan, kiinnostavan, uskottavan ja kiehtovan tehtävän, jota saamme olla yksin tai yhdessä toteuttamassa.
Visio ja missio on viestittävä niin, että ne on ymmärrettävissä ja allekirjoitettavissa. Ne eivät voi olla sanahelinää vaan niistä pitää löytyä konkreettinen sisältö. Erinomainen missio tukee samalla myös yksityiselämämme tavoitteita.
Emme voi myöskään ottaa ikinä vastuuta itsestämme tai työstämme, ellei meihin luoteta. Vastuunkanto alkaa siitä, kun joku aidosti luottaa. Yrittäjämäinen, itsenäinen asenne ja tuloshakuisuus seuraavat automaattisesti, kun ihmiseen luotetaan ja hän tietää tavoitteensa.
Hyvä johtaja tekee itsestään näennäisesti turhan
Olen aina ihannoinut esimiehiä, jotka ovat saatavilla, mutta eivät siltikään näkyvillä. Hyvä johtaja kantaa lopulta päävastuun omasta alueestaan, mutta ei pidä siitä meteliä. Meidän on turvallista toimia ympäristössä, jossa tiedostamme, että joku ottaa meistä kopin, vaikka itse epäonnistuisimme.
Turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä luovuus pääsee valloilleen, virheitä ei tarvitse pelätä ja uusia asioita opitaan enemmän kuin missään muualla. Meillä on johtajan tuki työllemme, kävi miten kävi. Jos epäilen enkä tiedä miten toimia, niin minulla on joku jonka kanssa yhdessä löydämme todennäköisesti riittävän hyvän ratkaisun. Ideoitani ei myöskään ammuta alas. Uskallan lausua ne ääneen.
Kun minua ja ideoitani arvostetaan, kun tunnen ja tiedostan minuun kohdistuvat odotukset ja minulla on riittävät resurssit niiden toteuttamiseksi, en itse asiassa tarvitse johtajaa mihinkään.
Hyvä johtaja kehittää itseään ja on kiinnostunut omista kehitysalueistaan sekä ympäristöstään. Hän pitää myös itsestään huolta, henkisesti ja fyysisesti. Yrityksen suurin mahdollisuus on hyvinvoiva ja innostunut esimies. Kääntäen: yrityksen ja sen henkilöstön suurin uhka on väsynyt ja työhönsä kyllästynyt johtaja.
Toimintaa ja johtajaa ohjaavat arvot
Aloitimme toiminnan Kokemuksia.fillä alkuvuodesta 2016. Istuimme silloin olemassa olevalla porukalla alas ja kirjasimme jokainen paperille ajatukset unelmien työympäristöstä. Näistä asioista koostimme arvot, jotka ohjaavat päivittäistä toimintaamme – sisäisesti ja ulkoisesti.
Meillä kolme ohjaavaa arvoa ovat aitous, positiivisuus ja ratkaisukeskeisyys.
Aitous tarkoittaa meillä sitä, että jokainen ihminen saa olla sitä mitä on. Inhimillinen, oma itsensä. Väsynyt, turhautunut tai kiukkuinen. Onnellinen, tehokas tai hersyvä. Emme tarvitse erillistä työminää tai kotiminää. Työn ja yksityiselämän välille ei tarvitse vetää rajaa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että töitä pitäisi viedä kotiin – vaan henkisellä tasolla.
Pyrimme positiivisuuteen, tuotamme positiivista ja hyvää tarkoittavaa sisältöä asiakkaillemme, haluamme itsellemme ja toisillemme hyvää.
Olemme ratkaisukeskeisiä. Myönnämme virheet, lopetamme niiden toistamisen ja etsimme fiksumman tavan. Teemme paljon päätöksiä asiakkaidemme puolesta vaivaamatta heitä ollenkaan.
Kun johtajaa ja koko yrityksen toimintaa ohjaavat kirjatut ja julkiset arvot, niin myös rekrytoinnit onnistuvat varmemmin. Kun allekirjoitat arvomaailman työhön astuessasi, allekirjoitat samalla valtaosan yrityskulttuuria. Julkisesti näkyvä yrityskulttuuri ja hyvä työnantajamielikuva houkuttelee mukaansa arvomaailmaan sopivat ihmiset – ihmiset, jotka todennäköisesti sopivat joukkoon, saavat itselleen ja omalle työlleen koko organisaation tuen ja menestyvät lopulta työssään hyvin.
Johtaja on kiinnostunut minusta yksilönä
Koska olemme jokainen hyvin erilaisia psykofyysisiä kokonaisuuksia, ansaitsemme myös tulla kohdelluksi yksilöllisesti. Hyvä johtaja arvostaa erilaisuutta, auttaa löytämään vahvuudet ja tunnistamaan heikkoudet sekä ohjaa toimimaan mukavuusalueella. Heikoille osa-alueille järjestetään koulutusta ja tukea, mikäli yhdessä rakennettuihin tavoitteisiin pääseminen sitä vaatii.
Haluamme jatkuvasti kehittyä. Haluamme nähdä työelämässä uusia mahdollisuuksia, haaveilla tulevasta. Urapolkumme ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Jollekin seuraava askel on ylennys esimiestehtäviin, toiselle palkankorotus ja kolmannelle oma itsenäinen työnkuva. Vain me itse tiedämme haaveemme ja harvoin ne ovat samanlaisia muiden kanssa. Hyvä johtaja ja hyvä organisaatio mahdollistaa yksilöllisen urapolun hahmottamisen ja sen seuraamisen – ja sitä työtä tehdään yhdessä jatkuvasti.
Onko minulla ja työlläni merkitystä yhtiölle? Miten se näkyy? Koenko työn merkitykselliseksi myös itselleni? Hyvä johtaja on kiinnostunut näistä kysymyksistä yhdessä sinun kanssasi.
Lopulta paras mittari hyvälle johtajuudelle on sinun suosittelusi. Jos työpaikkasi on sellainen, että olisit valmis sitä suosittelemaan parhaalle ystävällesi, niin todennäköisesti ympärilläsi on hyviä johtajia.
Lisää minut LinkedInissä niin jutellaan lisää: Johannes Karjula
Nämä teemat olivat myös esillä 11.12. Helsingissä Ilmarisen tiloissa järjestetyssä Nuori Johtaja -kilpailun finaalin palkitsemistilaisuudessa, johon toimitusjohtajamme Johannes Karjula osallistui yhdeksän parhaan finalistin joukossa.
Kiitos hyvistä esityksistä ja ajatuksista Experiksen Anne Koivusaarelle, Suomen Ekonomien Satu Taivaiselle, Lean5 Europen Päivi Savolaiselle, M-Filesin Miika Mäkitalolle ja kilpailun suojelijalle Ilmarisen Timo Ritakalliolle.
Nuorkauppamari on järjestänyt Vuoden Nuori Johtaja -kilpailua vuodesta 2007. Tänä vuonna ehdolle esitettiin yhteensä 88 eri johtajaa, josta tuomaristo valitsi yhdeksän kärkiehdokasta. Raati perehtyi ehdokkaiden taustoihin ja haastatteli mm. ehdokkaiden kollegoita ja tiimiä.
Johannes Karjula oli nuorin vuoden 2017 kärkiehdokkaista. Hänen lisäkseen mainittuina olivat Anu Ahokas (Spring House Oy), Johanna Junkkari (Tampereen Perheravintolat Oy / McDonald’s), Laura Järvinen (Sito Oy), Aki Laaja (Metsä-Multia Oy), Mikko Laakkonen (Hydroline Oy), Matias Mäenpää (Visma PPG Oy), Regina Sippel (Thomas Cook Northern Europe) ja Heikki Väänänen (HappyOrNot Oy). Voittajaksi valittiin Laura Järvinen ja kunniamaininnan sai Johanna Junkkari. Suuret onnittelut kaikille kilpailuun ehdotetuille ja voittajaksi valituille!
Voit kokeilla verkkopalveluamme maksutta tästä: 14 päivän maksuton kokeilu!
