Fiiliksiä työharjoittelun ensimmäiseltä viikolta

En ole koskaan pitänyt itseäni hehkuttajatyyppinä, mutta nyt on pakko ihan vähän hehkuttaa. Ensimmäinen harjoitteluviikkoni on ohi ja toinen on alkanut.

 Vaikka opiskeluni ovat pääasiassa luentosaleissa pönöttämisen sijaan ihan oikeaa tekemistä ja käytännön töitä, on se hyvin erilaista verrattuna tähän tekemiseen. Sain jo ensimmäisen viikon aikana auttaa kuvauksissa, ottaa valokuvia ja harjoitella artikkelin kirjoittamista. Koin saavani hyvällä tavalla paljon vastuuta, mutta ilman opastusta ja tukea minua ei jätetty.

Kolmantena työpäivänäni eli torstaina pyrähdimme Marian kanssa pääkaupunkiseudulle ja illalla takaisin kotiin. Olimme kuvaamassa asiakaskokemuksia Idea Remontit Oy:lle ja MySafetylle. Päivän yksi tärkeimmistä opeista oli se, että eksymisvaraa täytyy aina olla ainakin kymmenen minuuttia. Ainakin minulla, joka saattaa kädellään näyttää oikealle ja huutaa ”käänny vasemmalle”. Opin päivän aikana kyllä paljon muutakin tärkeää, esimerkiksi haastattelutilanteesta ja jään murtamisesta haastateltavan kanssa.

“Ei ole vain me ja ne muut, on ainoastaan me”

Perjantaina herätyskello huusi taas hieman aikaisemmin ja junan nokka osoitti kohti Jyväskylää. Pääsin tutustumaan Jyväskylän toimistoon ja sain yhdistettyä kuulemiini nimiin kasvot. Päivästä jäi käteen muutakin kuin erittäin hyvä lounas: seurasin iltapäivän tunnit silmät pyöreinä Tytin ja Lauran työntekoa. Tuli itsellekin siinä vieressä melkein hiki!

On mielestäni mahtavaa, että pääsen harjoitteluni aikana tutustumaan kaikkiin yrityksen osiin. Tarkoitukseni olisikin mahdollisimman pian lähteä myyjän matkassa asiakaskäynnille. Kokemuksilla tuotanto, koordinointi ja myyjät tuntuvat ymmärtävän toisiaan oikeastaan hämmentävän hyvin ja sitä kautta homma toimii sujuvasti. Ei ole vain me ja ne muut, on ainoastaan me.”